Faijan arvio: The Legend of Zelda: Breath of the Wild (Nintendo Switch, Wii U)

En ole koskaan tehnyt peliarvostelua, mutta koen että pystyisin tuoda näihin omanlaisen lähestymistavan joka liittyy blogin kohdeyleisöön. En voi olettaa lukijoiden tietävän mitä tarkoitetaan, kun puhutaan Skyrimistä tai Assassin's Creedistä, joten selitetään asiat niin että vanhemmat jotka eivät pelaa ymmärtäisivät ja tietäisivät kannattaako pienille kullannupuille ostaa tiettyjä pelejä. Ehkäpä vanhemmatkin innostuvat samalla kokeilemaan! Koska olen kuitenkin pelaaja itsekin, tahdon antaa myös "pelaajalta pelaajille" näkemyksen arvion loppupäässä. Kuten yleensäkin kaikki teksti blogissa, tämäkin on tuotettu useampana kahvitaukona duunissa puhelimella!

Peli on kaunista katseltavaa, erityisesti Nintendo Switchin kannettavassa tilassa!

Seikkailua isolla S:llä

Pelaajan hahmo herää pimeästä kammiosta ja ääni kertoo, että maailma kaipaa pelastusta. Otat arkusta housut ja paidan, jonka jälkeen suuntaat kammiosta ulos. Avoin maailma aukeaa eteesi ja olet vapaa menemään minne vain. No, kunhan ensin käyt hakemassa muutaman aarteen vanhalle ukolle jolta saat riippuliitimen, sitten olet vapaa!

Breath of the Wild palaa siinä mielessä tämän 30-vuotisen sarjan juurille, että pelaaja jätetään kummempia kertomatta isoon maailmaan ja useimmat asiat löydetään vain vahingossa. Peli uskaltaa jättää ohjeistukset pieneksi pisteeksi ruudulla näkyvään karttaan, jonka voi myös halutessaan piilottaa, jolloin voit nauttia elävästä maailmasta ilman kummempia velvoitteita. Löydät ehkä kylän jossa muksut juoksentelevat ympäriinsä, pyytäen sinua leikkimään piilosta heidän kanssaan tai metsässä näkyy sieniä, joista päätät tehdä vartaita padalla ja myydä ne vieressä loikoilevalle kauppiaalle. Ehkä kukkulan takaa tulee muinainen robotti, jonka on vallannut paha voima ja se ampuu sinut laserilla. Mahdollisuuksia on monia, mutta niin on myös vaaroja.

Pelaajalle ei suoraan anneta varusteitakaan, ne täytyy löytää itse. Se saattaa johtaa turhautumiseen kun menee yhteen suuntaan maailmassa ja vastaan tulee otuksia, jotka ovat liian vaikeita. Onneksi kuitenkin toisesta suunnasta löytyy varmasti yksi pelin 120:stä pienestä pulmanratkontaluolasta, Shrine of Trialseista, joka tarjoaa toisissa paikoissa pulmia ratkottavaksi yksinkertaisesta haastavampaan ja toisissa taisteluhaasteen helposta vaikeaan. Pulmakammiosta löytyy piilotettuna aina uutta varustetta, joten ehkä se aikaisemmin vaikealta tuntunut reitti avautuu paremmin.

Ja varustautua kannattaa! Jos menet liian kylmään paikkaan ilman suojaavia vaatteita, jäädyt! Vaihtoehtoisesti jos et ole juonut eliksiiriä jolla saat suojauksen kuumuutta vastaan ja päätät lähteä tulivuoren viereen seikkailemaan, sytyt tuleen.

Vieritä kuula oikeaan paikkaan

Pulmien ratkominen hoidetaan alussa hankittavien erikoiskykyjen avulla. Magneettivoimalla liikutat rautaa, jäädyttämällä saat tehtyä tasanteita veteen ja loputtomilla pommeilla räjäytät haljenneet seinät. Erikoisempi voima on pysäytysvoima, "stasis", jolla voit pysäyttää liikkuvankin esineen hetkeksi. Jos lyöt esim. pysäytettyä palloa toistuvasti, liikevoima varastoituu ja kun pysäytysvoima loppuu, pallo sinkoaa varastoituneen voiman avulla pitkälle. Näitä voimia yhdistelemällä voi tehdä kaikenlaisia jekkuja myös vihollisille. Erilaisten asioiden kokeilu tuottaa paljon onnistumisen ja ihmetyksen tunteita. Vaihtoehtoisesti saatat räjäyttää pommin jaloissasi ja lentää kalliolta alas, mutta onneksi automaattinen tallennus on anteeksiantava ja vaikka et olisi itse muistanut tallentaa etenemistäsi, et todennäköisesti joudu palaamaan paljon taaksepäin.

Pelimaailmassa liikkuminen onnistuu niin liitäen, kiipeillen, kävellen kuin ratsastaenkin. Hevosen saa kesytettyä yksinkertaisesti, ja kun käy rekisteröimässä sen hevostallille, saa hepan kutsuttua aina takaisin uusilla talleilla jos porkkanoista pitävä kumppani unohtuu matkan varrella väärään paikkaan. Ruoka onkin tärkeää pelissä, sillä se on ensisijainen asia millä pelaaja parantaa itseään taisteluiden jälkeen. Ruoalla saa itselleen myös lisää staminaa, joka kuluu kiipeillessä tai liitäessä. Voit napata luonnosta ötököitä, sieniä, kukkia, kaloja tai metsästää peuroja ja näitä yhdistelemällä tehdä erilaisia ruokia. Myös viholliset tiputtavat ties mitä hampaita ja muita joita voit yhdistää ötököihin ja kas, nopeutta antava juoma on valmis.

Liitäminen on yllättävän hauskaa!

 

Ikärajasta

Ajattelin että voisin näissä omissa arvioissa kirjottaa aina hieman ajatuksia ikärajasta ja siihen liitetyistä "varoituksista". On hyvä muistaa että ikärajat ovat lähtökohtaisesti nykyään rajoituksia, ei siis suosituksia. Elokuvateatteriin mentäessä voi kuitenkin joustaa 3 vuotta jos tietää minkälainen lapsi on ja miten tietynlainen sisältö vaikuttaa häneen, joten en näe syytä miksei samaa käytäntöä voisi soveltaa peleihin.

Kuitenkin, Zeldan tapauksessa ikäraja 12 on mielestäni turhan korkea. Erityisesti jos pääpaino on siinä että seikkailee ympäristössä. Väkivaltamerkintä on kyllä paikallaan, mutta miekalla vihollisia hutkiessa ei lennä veri ja kuollessaan viholliset pöllähtävät sumupilvenä ilmaan, joten alle 7-vuotiaskin ymmärtää että nyt ollaan fantasiamaailmassa. Pomovastukset (isompien pulmanratkontapaikkojen viimeinen vastus) saattavat olla pienemmälle aika jännittävän näköisiä, mutta eivät he sinne itsekseen pääse. En ole varma että innostuisiko alle 6-vuotias pelaamaan peliä kovin pitkään ja suosittelenkin peliä ensisijaisesti vanhemmalle muksulle tai muksun vanhemmalle. Tämän nyt pitäisi olla suht selvää kasvattajille, mutta alle 3-vuotiaalle en ehkä edes näyttäisi sarjakuvamaistakaan miekalla hutkimista, sillä jos muksu innostuu herkästi ottamaan kättä pidempää ja sillä leikkimään sisätiloissa, on sen jälkeen kaikki paikat sirpaleina ja mustelmilla.

Jännien pomovastusten lisäksi ajoittain tuleva "blood moon" tapahtuma herättää kuolleet viholliset henkiin ja samalla soi pelottava musiikki. Jos on yhtään herkempi muksu, voi olla hyvä pitää tässä kohtaa paussi ja antaa ohjain vanhemmalle.

Hurja pomovastus

 

Satunnaisesti tuleva "verikuu" tuo tullessaan punertavan ympäristön (mitä ei kuvassa tietenkään näy..) ja hieman pelottavan musiikin.

Jos lapsi osaa lukea englantia, on pelissä myös yksi viittaus alkoholin juomiseen baarissa, o-ou! Kyllä lapsi tällaisesta korruptoituu loppuiäkseen.

Tekemistä loppukesäksi

Mikäli keskittyy hieman tekemään asioita ja auttamaan kyläläisiä jotka antavat pieniä tehtäviä, riittää pelissä runsaasti tekemistä. Peliin on piilotettu 900 pientä Korok-olentoa, joita löytämällä saa lisää tilaa tavaravalikkoonsa jonka lisäksi 120 Shrineä pulmineen ja piilotettuine arkkuineen pitää pelaajan toimeliaana. Miekkoja, kilpiä, housuja, hattuja ja paitoja tosiaan riittää runsaasti kunhan vain tutkii maailmaa.

Pelin juoni on hyvin yksinkertainen, eikä se ole tässä tapauksessa se pääsyy miksi peliä pelaisi. Tämä on tavallaan hyvin videopelimäinen ratkaisu, jos miettii kuinka ennen vanhaan pelit pelattiin nimenomaan tarinasta välittämättä. Nykyään on tarinat aina vain vahvemmin mukana, joskin esim. Minecraftin tyylinen vapaus on hiljalleen myös vakiinnuttanut suosionsa pelityylien joukossa. Pääpaino on myös uudessa Zeldassa seikkailun tunteella ja maailman tutkimisella.

Varusteita voi myös parannella jos löytää oikean paikan..
Korok saattaa tulla iloisena yllätyksenä esiin kiven alta.

Sananen pelaajalta pelaajille

Tämän osion voinee skipata jos et ymmärrä pelien päälle, mutta blogin lukijoissa on myös pelaavia vanhempia!

Ensin on mainittava, että pelaavat vanhemmat voivat rauhassa pelata peliä vaikka jälkikasvu olisi samassa huoneessa! Jos on innokas taapero paikalla niin tuolloin en ehkä antaisi turhaan enempää ideoita asioiden tai ihmisten huitomiseen.

Mitä itse peliin tulee, vaikka se on todella hyvin tehty ja erinomainen peli, oli se henkilökohtaisesti pettymys. Aikaisemmissa Zeldoissa on ollut paljon muistettavia hahmoja, äärimmäisen hyvä soundtrack ja mielenkiintoinen juoni. Jopa Wind Waker on itselleni parempi kokemus vaikka meri olikin tyhjää täynnä ja dungeoneja vähän.

Isompia luolastoja ei ole kyllä tässäkään sen enempää kuin Majora's Maskissa, mikä ei itsessään ole huono juttu, mutta tyyliltään kaikki näyttävät identtisiltä joka alkaa pidemmän päälle puuduttamaan. Itse maailma on taas niin vaihteleva, että siellä seikkailee mielellään ja viimeiseen asti välttää menemästä pääjuonta eteenpäin. Shrinet tarjoavat myös mukavasti aivopähkinöitä, mutta huoneet näyttävät identtisiltä jonka takia niitä ei kiinnosta tehdä yhtään enempää kuin on tarpeen. Shrinen läpäisystä saa yhden spirit orbin, jonka lisäksi kammioon on piilotettu aina vähintään yksi arkku. Kun olet kerännyt neljä spirit orbia ja menet jumalattaren patsaalle todistamaan olevasi sankariainesta, saat itsellesi lisää sydämiä tai staminaa. Jos valitut päivitykset alkaa kaduttamaan, löytyy eräästä kylästä patsas jolla voit vaihtaa staminaa sydämiin tai toisinpäin.

Äänisuunnittelusta sanottava että nimensä mukaisesti nyt keskitytään lähinnä luonnon ääniin. Musiikki on yleisesti hyvin kevyttä pianon pimputtelua ja vaikka sitä onkin ilo kuunnella, olen silti enemmän vahvojen mieleenpainuvien melodioiden ystävä. Pelin läpäistyäni vajaan 60 tunnin jälkeen en pystyisi edes hyräillä pelissä kuultuja kappaleita.

Pelimekaanisesti homma toimii hyvin. Kamera tottelee ja kiipelyssäkin on hyvä tuntuma. Se että on jättimäinen maailma ja mikään vain omat taidot ovat esteenä etenemiselle on äärimmäisen tyydyttävää. Se on aina hyvä asia kun nykypäivänä tulee peli, joka ei pidä pelaajaa kädestä ja jättää asioita löydettäväksi. Kuitenkin, langanohut juoni, tylsät dungeonit, musiikin ja mielenkiintoisten hahmojen puute ovat asiat mitkä jäivät lopulta häiritsemään.

Tunnelma on usein kyllä fantastinen.

Erittäin hyvä muttei täydellinen

Suurimmat valituksen aiheet tulevat itseltäni vanhana Zelda-fanina, mutta mikäli ei ole tuota "taakkaa" itsellään, on tässä äärimmäisen mielenkiintoinen pelikokemus sekä vanhemmille että muksuillekin! Ei muuta kuin Wii U tulille, tai jos haluaa rohkeaksi ryhtyä, Nintendo Switch! Tuoreella laitteella ei ehkä vielä ole paljon pelattavaa, mutta voisi sitä duunissa ruokatunti mennä huonomminkin kuin Hyrulessa seikkaillessa.

Arvosanaksi kaikki peukut mitä löytyy

Vastaa