Olet ehkä kuullut joskus italialaisesta putkimiehestä, jonka vaatekaapista löytyy siniset haalarit, valkoiset hanskat sekä punainen paita ja hattu. En sanoisi, että olisi vähättelyä kutsua Marioa pelimaailman ikonisimmaksi hahmoksi. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana on nähty satoja pelejä, joissa tämä iloinen italiaano on seikkaillut, vaan siitä onkin hetki aikaa kun on viimeksi tullut vastaan Mario-peli, joka tuntuu rehdiltä seikkailulta. Wiillä nähty Super Mario Galaxy oli näyttävyydestään huolimatta hyvin suoraviivaista pelattavaa. 

Kun ajatellaan sarjan tyypillistä peliä, tulee monilla ehkä mieleen erilaiset ympäristöt, joissa liikutaan vasemmalta oikealle, hypitään vihollisten päälle ja kerätään kolikoita matkalla loppuun. Kun Mario pääsi aikoinaan liikkumaan ensimmäistä kertaa 3D-ympäristöissä Nintendo 64:llä, peliin saatiin sisällytettyä myös monia salaisuuksia, ja samoja kenttiä sai tutkia vapaasti, kunnes kaikki keräiltävät tähdet olivat löytyneet. Kaikkia tähtiä ei ollut kuitenkaan pakko löytää päästäkseen etenemään pelissä. Vahvasti lineaarinen pelisarja muuttui leikkikentäksi. 15 vuotta sitten Gamecubelle julkaistu Super Mario Sunshine oli viimeinen tämän kaavan peli, kunnes nyt. Sallinette, että arvion tyyli on varsin vapaamuotoista ajatusvirtaa, kuitenkin kohdeyleisöä silmälläpitäen. Blogiin olisi tarkoitus eksyä vanhemmat jotka miettivät pelattavaa muksulleen, ja ehkäpä myös itselleen!

Kiitos Bergsalalle arviokappaleesta.

Osa maailmoista on ilo silmälle

...jatka lukemista "Faijan mietteitä ja arvio: Super Mario Odyssey (Nintendo Switch)"