Viihdevintiöt kirjoitti mainiosti peliajasta; kuinka sen rajaaminen yhteen päivään viikosta voi lähinnä hankaloittaa tilannetta. Tiukka tuntimäärällä rajoittaminen ajaa lapsen myös siihen tilanteeseen, että odottaa kyseistä hetkeä kuin kuuta nousevaa eikä välttämättä pystyisi keskittyä muuhun. Kylmäkiskoinen laitteen sammutus kesken pelin osoittaisi täydellistä ymmärtämättömyyttä aihepiiriä kohtaan. Ethän koskaan keskeyttäisi elokuvaa tai kirjaakaan kesken jännän kohdan, vaan antaisit katsoa tai lukea tiettyyn pisteeseen. Lasten kanssa käy toki herkästi niin, että aletaan pyytämään aina lisäaikaa, mutta joustaa ei voi loputtomiin.

Pelissä täytyy myös ottaa tallentaminen huomioon, koska se mahdollisuus ei usein ole heti saatavilla. Tämäkin on tilanne, jossa vanhemman olisi hyvä olla perillä pelin tapahtumista ja rakenteesta. Tietysti poikkeuksia tulee lopettamisen kanssa jos pitäisi vaikka lähteä jonnekin, mutta se ei taida muutenkaan olla sellainen tilanne, että kannattaisi olla katsomassa elokuvaa tai pelaamassa peliä. Täytyy osata ennakoida, kuten ihan kaiken median kuluttamisen kanssa. 

...jatka lukemista "Peliajan rajoitukset"